sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Vaistot

Mulla oli koko päivän kamala olo. Ajattelin vain babyn kuolleen. Googletin keskeytyneitä keskenmenoja, mitä pitäisi tehdä ja itkin välillä. Ajatus siitä, ettei mitään voisi enää tehdä tässä tilanteessa, eikä raskautta enää koskaan pääsisi kokemaan tuntui lohduttomalta. Tämän toteutuminen oli tuntunut kaiken koetun ja mahdottomuuden jälkeen niin ihmeeltä jo muutenkin, että toisaalta keskenmeno ei pitäisi olla mikään yllätys. Mutta ei se surua vähennä...