Näitä hetkiä on tullut koko raskauden ajan silloin tällöin. Viimeisen viikon aikana niitä on tullut monta kertaa päivässä. Huomaa että synnytys lähestyy. Toisinaan hetki menee ohi naurahduksella ja olan kohautuksella, toisinaan se lietsoo hieman paniikkia ja levottomuutta. Ei siksi, ettenkö tietäisi pärjääväni vaan siksi, että miten kaikki käytännön asiat hoituvat. Minne isommat kun synnytys käynnistyy? Mitä kun vauva on kipeä? Tai kun minä olen kipeä?
Olen hokenut tätä isommillekin ja he kohauttavat olkiaan ja toteavat että sanoit tuon jo. Heidän elämässään muutos on erilainen. Vauvaa odotetaan malttamattomana, mutta he pääsevät nauttimaan nimenomaan hyvistä hetkistä.
Tiedän, että tulee niitä hetkiä jolloin mietin, miksi olen tähän ryhtynyt. Miksi juuri minä? Miksi juuri nyt? Onneksi ihmiselle ei anneta enemmän kuin tämä kestää ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti