Kun selvisi, että sydän lyö, oli seuraava kysymys "että vain yksi". En tiedä, olinko mitenkään valmistautunut saamaani vastaukseen. Eli kyllä, vain yksi. Mutta siellä oli ollut toinenkin, josta oli jäljellä ainoastaan "jämät". Raskausoireita tämä kuitenkin selittää, koska kropassa jyllää kahden hormonit edelleen.
Olin kovin helpottunut. Niin siitä, että babyllä on kaikki hyvin, mutta myös siitä, että baby on ainoa. Kunnes illalla se helpotus väistyi ja todellisuus iski. Mä olin menettänyt vauvan. Suru korvasi helpotuksen, olihan kyseessä menetetty elämä. Eikä mulla ole ketään, kenen kanssa tätä jakaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti