Ensinnäkään, kun sitä puolisoa ei ole, eli kotona on babyn kanssa yksin. Toki vanhemmat lapset on joskus seurana ja ikänsä puolesta vähän apunakin, mutta vastuullista seuraa siellä ei ole. Voit ehkä käyttää pikaisesti koiran pissalla, muttei puhettakaan muutamaan kuukauteen yksinäisestä, rauhallisesta kauppareissusta.
Minulla ei ole vanhempia. Olin vanhempieni iltatähti, äitini oli saman ikäinen saadessaan minut kun minä olen babyn syntyessä. Isäni on kuollut ja äitini sairastaa alzheimeria, eikä ole enää tässä maailmassa.
Sisarukseni ovat niin paljon vanhempia, että olemme nykyisellään etääntyneet - heillä o jo omat mummutettavat ja ukitettavat enkä koe heistä olevan minulle apua tässä tilanteessa.
Jäljelle jäävät ihanat ystäväni. He ovat joko huolettomia sinkkuja tai heillä o ihanat, omat perheet. Saan ystäviltäni varmasti valtavasti apua, mutten tietenkään voi vaivata heitä aina tilanteen niin vaatiessa.
Mistä voin saada verkostoja? Tuo ryhmä on yksi keino. Tutustua samassa tilanteessa oleviin, joiden kanssa voi puolin ja toisin olla avuksi. Tukihenkilöt on toinen vaihtoehto, johon on ehdottomasti tutustuttava. Sainkin tähän hyviä vinkkejä tältä kultaakin arvokkaammalta ryhmältä, johon sain tutustua. Hienoa, että tällaisia on olemassa, koska neuvolasta en tähän apua saanut, eikä MLL myöskään osannut oikein auttaa asiassa. Odotan jo innolla seuraavaa tapaamistamme kahden viikon kuluttua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti