Isosiskot

Isommat sisarukset, alakoulun aloitelleet siskot ja pikkuveli on olleet ihmeissään, hämmennyksissään ja ihastuksissaan tulevasta pikkusisaruksesta. Pienin on ehkä kipuilut eniten, ensin vauva-aseman menettämisestä ja myöhemmin pikkuSISKOSTA: "Mä en jaksa enää näitä siskoja!" oli ensikommentti viikon takaiseen uutiseen.

Isommat ovat tulleet tiiviillä aikataululla, naftisti yli kolmeen vuoteen. Tuntuu ettei kahdesta viimeisestä muistakaan mitään vaan että olisi ensimmäistä nyt odottamassa. 

Toisaalta tuntuu hienolta, että voi tarjota lapsille tämän kokemuksen. Koska on se uutta ja ihmeellistä katsoa äidin vatsassa kasvavaa vauvaa. Tosin vatsan koko alkaa jo nyt mietityttää siinä määrin että varmaan pelkäävät sen kohta halkeavan. 

Äidin aistimukset, tunteet ja ajatukset välittyvät myös lapsille. Huoli babyn hyvinvoinnista tarttuu, "jos Frida syntyisi nyt, jäisikö se henkiin" kysymyksiä tulee varmaan siihen saakka kun siihen voi vastata varmuudella. 

Koko ajan se hetki lähestyy, aletaan olla vaiheessa, jossa jokainen päivä on plussaa. ❤️