Itku, vitutus vai molemmat?

Chättäilin babyn isä kanssa eilen. Ei ole oltu yhteydessä kuuteen viikkoon. Silloin keskusteltiin aika jäätävään sävyyn, kerroin pitäväni babyn ja hän ei ollut kovin innoissaan ajatuksesta. Esitin toiveen että jossain vaiheessa kertoisi, haluaako kuulla meistä, mitään en ole vailla. 

Vaikka olen tehnyt babyn pitämispäätöksen lähtökohdasta, että tulen olemaan yksin, sai "Antaisit jo olla" -viesti aikaan valtavan vitutuksen aallon sekä kyyneleet virtaamaan.

Löysässä hirressä roikkuminen on kuitenkin pahinta. Tänään olo on ollut seesteinen, kevyt ja onnellinen. Mun ei tarvii kenenkään kanssa riidellä tästä lapsesta!