Maanantain ultrassa kaksosen pussia ei enää ollut ja lääkäri oli samaa mieltä kanssani vaivojen ja niiden loppumisen syystä. Torstain ajoittaisten supistusten jälkeen mitään ei enää olekaan ollut. Sunnuntaina kävin jopa tunnin kävelyllä, oikein treffeillä! Surkeasta kunnostani huolimatta pysyin hyvin kaverin mukana, mikä oli positiivinen yllätys!
Tällä viikolla on päästy pyöräilykeleille ja mäkin olen uskaltautunut pyörän selkään. Vaikka se sieltä tippuminen vähän huolettaakin. Rasittaa kuitenkin eri tavalla kuin käveleminen, jospa se siitä vähän kunto nousisi.
Vatsa tuntuu kadonneen, nyt näytän vain lihavalta. Hassu tunne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti