Kun tapaa ihmisen, jonka kanssa on paljon yhteistä. Mielipiteet ja ajatukset kohtaa niin monella tasolla. Se ihminen saa sut nauramaan, sen seurassa on helppo olla ja juttua riittää. Siihen on helppo ihastua. Mutta kun sä olet raskaana.
Alusta asti olet tehnyt selväksi, mikä tilanne on: tässä paketissa tulee kaksi yhden hinnalla. Toinen ei säikähdä, mutta asia mietityttää. Siitä huolimatta haluaa tavata kerran, toisen ja kolmannenkin. Mutta kun kaikki muutkin on säikähtäneet, juosseet karkuun. Miksi ei tämäkin jossain vaiheessa?
Pelko hiipii. Tää ihminen olisi niin täydellinen. Puuttuva palanen. Mutta kohta se on kuitenkin pois. Miten siinä uskaltaa olla, heittäytyä ja antaa mennä? Tekisi mieli vetää käsijarrusta ja juosta karkuun, vaikka toisaalta et malttaisi olla erossa toisesta.
Kun sain tietää olevani raskaana mietin vain, miten pärjään babyn kanssa. Kokonaan huomiotta jäi tämä aika ennen sitä, joka kuitenkin kattaa suurimman osan tätä vuotta. Aiemmin parisuhteessa raskaana olleena ei osannut mitenkään kuvitella näitä tunnemyrskyjä, joita raskaus aiheuttaa. Välillä tuntuu jopa, että babyn syntymä olisi helpotus tähän tilanteeseen.
Tänään me nähdään kolmannen kerran. Pitää kai mun mennä, vaikka pelottaa. Koska en mä halua olla menemättäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti