Kuinka outoa olla raskaana

Jollain tapaa mä olen kiintynyt tähän babyyn. Muistelisin kuitenkin, että aiemmissa raskauksissa se tunne olisi ollut jotenkin voimakkaampi jo tässä vaiheessa. Toki olen ollut kovasti huolestunut kun näitä vastoinkäymisiä on ollut, itkenykkin babyn menettämisen pelossa. Mutta toisaalta tuntuu ihan absurdilta olla raskaana. 

Baby potkii jo kovaa. Piti ihan miettiä, miten aiemmin on ollut, mutta ilmeisesti se istukan paikka on saanut aikaan tämän merkittävän eron. Joskus miettii, että vieläkö näitä kivuliaitakin potkuja pitää kestää puoli raskautta. Lohduttaudun ajatuksella, että niiden luonne muuttuu babyn kasvaessa.

Babyn tavaran on kaikki jo hankittuna. Mitään pesänrakennusviettiä ei vielä ole ja nyt tuntuu että asennekin on vähän hällä väliä tällä hetkellä. Ehkä tämä on jokin vaihe. Muut lapsetkin on jo niin isoja, että niiden kanssa touhut on nii erilaisia kuin edellisissä raskauksissa, eikä se lapsiakin ole niin voimakkaasti tässä ja nyt. Sekin varmasti omalta osaltaan vaikuttaa tähän babyyn suhtautumiseen. 

Varmasti myös suhde biologiseen isään vaikuttaa. Kun kyseessä ei ole rakkauslapsi vaan minun babyni. Mutta uskon että rakastan tätä aivan yhtä paljon kuin muitakin lapsiani, ellen jopa sitten kahden vanhemman edestä, kun se aika tulee.