Raskaus etenee hyvin. Kohta vietetään juhlapäivää, kun ei enää puhuttaisi keskenmenosta vaan syntymästä. Tuota päivää odotan jo kovin. Sen jälkeen tavoite on 30 viikkoa, sitten 36. Nämä ovat merkittäviä merkkipaaluja ihmiselle, jonka raskaudessa on koko ajan läsnä ennenaikaisen syntymän mahdollisuus.
Merkkejä ei onneksi enää ole ollut kaksosen syntymän jälkeen. Tulen tuon päivän muistamaan aina, sisareni synttärikaiman syntymäpäivänä, vaikkei muru vauva enää ollutkaan. Kuitenkin minun lapseni.
Tämä jalkapalloilija kuitenkin tekee itsensä tiettäväksi monta kertaa päivässä. En ole tällaista aiemmissa raskauksissa kokenut ja nautin potkuista täysin - vaikka kivuliaita ovatkin!
Pyöräilen edelleen töihin ja vaikka lantio välillä muistuttaakin kulman takana odotettavissa olevasta, nautin kävelystä - vaikka se 5km lenkki olikin vähän ylimitoitettu....
Halipula yltyi viime viikolla lähes sietämättömäksi, mutta onneksi sain yöksi viereeni uskomattoman kemia -nukkujan, joka piti lähellään koko yön. Itsellä nukkuminen jäi tosin vähiin, kun tankkasin jokaisen sekunnin jokaista millimetriä hänen ihoaan. Ehkä joskus uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti