Kaipausta

Onpa ollut viikko. Olen ollut vielä sairaslomalla kun supistukset on jatkuneet. Ke aamuna tulo jotain kalvon tapausta, liekö kaksosen pussi nyt 'syntynyt'. Keskiviikon kyllä supisteli, stressaavaa perheasiaa ja itkua lähes koko päivän. Eilen supisteli kävellessä, tänään ei sitäkään. Kunto on kyllä jo ihan olematon! 

Baby onneksi voi hyvin. Sydänääniä olen nyt päässyt kuuntelemaan päivittäin uudella Unborn Heart -laitteella ja app'lla. Loistava!

Mä olen pidemmän aikaa chättäillyt yhden kivan tyypin kanssa ja kerroin sille raskaudestakin. Mua aina ärsyttää kertoa, kun jokainen tyyppi on säikähtänyt tähänkin saakka. Niin tämäkin. Mä en ymmärrä noita, kun ne säikähtää ja tiputtaa hanskansa saman tien. Siinä voi se ainoa oikea lipsahtaa paniikin vuoksi verkoista ihan noin vaan ja voi joutua tyytymään johonkin vähempään tai muuten vain ei-oikeaan myöhemmin. Eikö se nyt kannattaisi kokeilla, eipähän tarvitsisi kiikkustuolissa myöhemmin katua.

Mä taidan nyt luovuttaa tämän osalta. Vaikka en haluaisi. Koska mä kaipaan jotakuta, jonka kanssa jakaa asioita, olla ja nauttia. Ehkä jonain päivänä.